Mitä on vanhuusoikeus?

Anja Karvonen-Kälkäjä, OTT, VT, vanhuusoikeuden asiantuntija

Mitä on vanhuusoikeus?

Anja Karvonen-Kälkäjä, OTT, VT, vanhuusoikeuden asiantuntija

Vanhuusoikeudessa tarkastellaan ikääntyvien ihmisten kannalta tärkeitä
oikeudellisia kysymyksiä kokonaisuutena. Tällaisia ikäihmisten näkökulmasta
merkityksellisiä asioita ovat

1. sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö siltä osin, kun se koskee
ikäihmisiä sekä

2. ikäihmisiä koskevaa keskeistä oikeuskäytäntöä ja laillisuusvalvojien
ratkaisuja.

Yleiskuva vanhuusoikeuden keskeisistä käsitteitä ja periaatteista, kuten
itsemääräämisoikeus, kuuluu olennaisesti vanhuusoikeuteen. Lisäksi
ikääntymisen ennakointi, vanhuspalvelujen piiriin pääseminen, vanhuksen
asemaa ja oikeuksia koskevat kysymykset sekä ammattihenkilöiden
vastuukysymykset ovat olennainen osa vanhuusoikeutta.

Ikäihmisiä erityisesti koskevat oikeudelliset kysymykset ovat moniulotteisia ja
monien oikeudenalojen sekä myös muiden tieteenalojen rajat ylittäviä.
Vanhuusajan suunnittelua koskevat kysymykset sijoittuvat yksityisoikeuden
alalle, mutta myös sosiaali- ja lääkintäoikeuden alalle. Monet vanhuuden
kysymykset liittyvät lääketieteeseen, hoitotieteisiin sekä sosiaaligerontologiaan. Hallintopäätöstentekeminen palveluista ja niihin liittyvät oikeusturvakeinot taas kuuluvat hallinto-oikeuden alaan ja julkisoikeuteen.

Kansainvälisesti vanhuusoikeutta tutkitaan ja opetetaan jo laajasti,
esimerkiksi Yhdysvalloissa sitä opetetaan 112 yliopistossa. Myös Euroopassa
kiinnostus vanhuusoikeuteen on lisääntynyt, samoin Suomessa. Meillä
kiinnostus vanhusten oikeuksiin alkoi lisääntyä 1990-luvulla. Vanhuusoikeuden tutkimus on vähitellen laajentunut ja alalta on tehty neljä väitöskirjaa: Anna Mäki-Petäjä-Leinonen (2003) väitteli dementoituvan henkilön oikeudellisesta asemasta, Laura Kalliomaa-Puha (2007) omaishoidon sopimuksista, Anja Karvonen-Kälkäjä (2012) vanhuksen vaikuttamismahdollisuuksista hallintosopimuksen asianosaissuhteissa sekä Katja Karjalainen (2016) ikääntymisestä, liikkuvuudesta ja kansainvälisestä yksityisoikeudesta Euroopassa. Tämän lisäksi Mäki-Petäjä-Leinosen vanhusten oikeuksia käsittelevä monografia ennakoivasta ikääntymisestä ilmestyi 2013 ja Liisa Niemisen toimittama kokoomateos vanhuksen oikeuksista vuonna 2014. Kiinnostus vanhuusoikeuteen on viime vuosina lisääntynyt ja väitöskirjoja on tullut lisää, muun muassa Laura Perttolan väitöskirja Kynnyksen yli – Julkisoikeudellinen tutkimus vanhuspalvelujen saamisen edellytyksistä Vaasan yliopistosta vuonna 2019.

Ensimmäinen vanhuusoikeutta kokonaisuutena käsittelevä teos on Mäki-
Petäjä-Leinosen ja Karvonen-Kälkäjän (2017) kirjoittama Vanhuusoikeuden
perusteet. Tässä teoksessa käsitellään

 vanhuusoikeuden yleisiä oppeja,
 vajaakykyisyyden ennakointia,
 vanhuksen sosiaali- ja terveyspalveluja,
 sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstöä
 vanhuksen oikeusturvaa sekä
 vanhuksen suojaamisen keinoja.

Tietynlaiset oikeudelliset tilanteet ovat tyypillisiä juuri vanhuksille. Tällaisia
ovat

 sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen lisääntyvä tarve,
 palvelujen piiriin pääseminen,
 palveluista sopiminen,
 lesken oikeudellisen aseman järjestäminen,
 testamentin ja edunvalvontavaltakirjan laatinen tai
 edunvalvonnan hakeminen.


Nämä kysymykset keskittyvät useille oikeuden alueille ja levittäytyvät koko
oikeusjärjestelmään. Lisäksi vanhuksia koskevia normistoja voidaan
tarkastella sekä kansallisesta että kansainvälisestä näkökulmasta.

Ikääntyvien ihmisten lukumäärän lisääntyessä ja sitä kautta haavoittuvuuden
ja monenlaisen avun ja tuen tarpeen lisääntyminen vahvistaa vanhuusoikeuden asemaa oikeustieteessä. Vaikka suuri osa ikäihmisistä on toimintakykyisiä kuolemaansa saakka esimerkiksi itsemääräämisoikeuden merkitys ja sen laajuus tulevat olemaan jatkossakin keskiössä vanhuusoikeudessa. Ikääntyessä myös tarve sosiaali- ja terveyspalvelujen käytölle yleensä lisääntyy.